Mitä matala munasarjareservi tarkoittaa?
Matala munasarjareservi tarkoittaa, että munasarjoissa on vähemmän munarakkuloita (eli follikkeleita) ja munasoluja kuin henkilön ikään nähden odotetaan.
Se kuvaa jäljellä olevien munasolujen määrää, mutta ei niiden kykyä hedelmöittyä tai aikaan saada raskaus. Munasarjareservi heikkenee luonnollisesti iän myötä, mutta joillakin naisilla tämä tapahtuu odotettua aikaisemmin tai nopeammin. Matala munasarjareservi saattaa heikentää luonnollisen raskauden käynnistymistä. Selkeä vaikutus sillä on hedelmöityshoitojen onnistumisen todennäköisyyteen, koska koeputkihoidon yhteydessä hedelmöittämiseen käytettävissä olevia munasoluja on tyypillisesti vain vähän.
Naisen spontaanin raskauden todennäköisyys riippuu kuitenkin ensisijaisesti iästä ei munasarjareservistä.
Naisten munasarjareservi pienenee iän myötä ja samalla myös hedelmällisyys heikkenee. Noin 35 vuoden iässä munasoluista on jäljellä keskimäärin noin 10 %. Tämä osuus pienenee vähitellen ja 10–15 vuotta ennen vaihdevuosia väheneminen kiihtyy selvästi.
Syntymähetkellä munasarjoissa on noin 1-2 miljoonaa munasolua, mutta vaihteluväli on suuri. Murrosiässä munasoluja on jäljellä noin 300 000 – 500 000. Jokaisen kuukautiskierron aikana nainen menettää keskimäärin noin 1 000 munasolua, kun yksi munasolu kypsyy hedelmöittymiskykyiseksi.
Kuukautiskierron keskivaiheessa, ovulaation aikaan munarakkulan ollessa kypsä, se puhkeaa ja munasolu irtoaa. Puhjenneen munarakkulan tilalle muodostuu keltarauhanen. Muut kehittymässä olleet rakkulat surkastuvat. Seuraavan kierron alkaessa prosessi alkaa uudelleen.
Munarakkuloiden ja niiden sisältämien munasolujen määrä vähenee jatkuvasti riippumatta raskauksista, imetyksestä tai hormonaalisen ehkäisyn käyttämisestä. Munasarjareservin heikkenemisen nopeus on yksilöllinen, ja siihen vaikuttavat perinnöllisten tekijöiden lisäksi tietyt sairaudet. Tupakointi kiihdyttää munasarjojen reservin vähenemistä. Elintavoilla on kuitenkin vain hyvin rajallinen vaikutus munasarjojen reserviin ja sen iän myötä tapahtuvaan heikkenemiseen.
Munasarjojen biologinen ikä ei ole sama asia kuin henkilön kronologinen ikä. Samanikäisillä naisilla voi olla hyvin erilainen munasarjareservi. Munasolujen laatu liittyy kuitenkin ensisijaisesti ikään ja saman ikäisten naisten munasolujen laatu on lähtökohtaisesti samanlainen. Munasolujen laadun merkittävyydestä kertoo se, että spontaanin raskauden todennäköisyys on saman ikäisillä naisilla varsin samanlainen munasarjareservistä riippumatta.
Munasarjareserviä arvioidaan mittaamalla munarakkuloiden määrää (yksi rakkula sisältää yleensä yhden munasolun ja kuvastaa epäsuorasti munasolujen määrää). Tämä selvitetään emättimen kautta tehtävällä ultraäänitutkimuksella, jossa lasketaan antraalifollikkelien määrä (AFC), mieluiten kuukautiskierron alkuvaiheessa.
Lisäksi voidaan mitata Anti-Müllerin hormonin (AMH) pitoisuus verestä. Näyte voidaan ottaa missä tahansa kuukautiskierron vaiheessa.
Matala AMH-arvo viittaa heikentyneeseen munasarjatoimintaan, mutta raskaus on mahdollinen myös silloin, kun arvo on hyvin matala tai jopa mittaamattomissa. Matala AMH ei kerro munasolujen laadusta, koska siihen vaikuttaa ennen kaikkea ikä.
Jos tutkimukset osoittavat munasarjareservin olevan matala, raskauden todennäköisyys on pienempi kuin silloin, kun munasarjareservi on normaali.
On tärkeää huomioida, että munasolujen laatu on usein merkittävämpi tekijä kuin niiden määrä. Ultraäänitutkimuksella ei voida arvioida munasolujen laatua, vaan siitä saadaan viitteitä ensisijaisesti iän perusteella.
Näin ollen nuorella naisella matala munasarjareservi ei välttämättä estä raskautta. Vastaavasti yli 40-vuotiaalla naisella hyväkin munasarjareservi ei poista iän vaikutusta hedelmällisyyteen.
Tällöin raskaustoiveen tueksi voidaan hakeutua lapsettomuushoitoihin erikoistuneen lääkärin vastaanotolle, jossa kartoitetaan yksilölliset vaihtoehdot. Hoitovalintaan vaikuttavat myös muut tekijät, kuten kumppanin siemennestenäyte sekä potilaan ikä.
Hedelmällisyyteen erikoistunut lääkäri tai sairaanhoitaja arvioi tilanteen kokonaisvaltaisesti ja ohjaa yksilöllisesti sopivien hoitovaihtoehtojen pariin raskaustoiveen tueksi.
