Mitä tulokseton alkionsiirto tarkoittaa?
Toistuvasta tuloksettomasta alkionsiirrosta (RIF, recurrent implantation failure) ei ole olemassa yhtä kansainvälisesti hyväksyttyä määritelmää. Yleisimmin sillä tarkoitetaan tilannetta, jossa kliinistä raskautta ei saavuteta, vaikka kohtuun on siirretty vähintään 2–3 kertaa hyvälaatuinen alkio. Joissakin määritelmissä huomioidaan lisäksi äidin ikä ja alkion kromosomisto. Riski tuloksettomaan alkionsiirtoon suurenee iän myötä silloin kun alkioiden kromosomilukua ei ole selvitetty.
Alkion kromosomipoikkeavuudet ovat yksi tavallisimmista, mutta näkymättömistä syistä alkion kiinnittymisen epäonnistumiselle. On arvioitu, että noin 72 % kiinnittymisen epäonnistumisista liittyy alkion kromosomipoikkeavuuksiin. Alkion kromosomimäärää voidaan tutkia alkiodiagnostiikalla eli PGT-A -tutkimuksella. Tämän menetelmän avulla saadaan tietoa jokaisen muodostuneen alkion kromosomistosta ennen alkionsiirtoa kohtuun. Näin voidaan valita siirrettäväksi alkioita, joilla on normaali kromosomilukumäärä. PGT yhdistää koeputkihedelmöityksen (IVF) ja geneettisen analyysin.
Siittiöiden tulee pystyä kulkemaan kohdun ja munanjohtimien kautta vapautuneen munasolun luo. Muutaman päivän kuluttua hedelmöityksestä alkio siirtyy kohtuun ja kiinnittyy kohdun limakalvoon eli endometriumiin. Jotta istukka ja sikiö voivat kehittyä normaalisti, kohdun limakalvon olosuhteiden tulee olla suotuisat.
Tukkeutunut tai vaurioitunut munanjohdin voi estää siittiöitä saavuttamasta munasolua tai hedelmöittynyttä munasolua (tsygoottia) siirtymästä kohtuun kiinnittymistä varten. Vaurioitunut munanjohdin lisää riskiä kohdunulkoiselle raskaudelle.
Kohdun tai lantion alueen poikkeavuudet voivat estää hedelmöittynyttä munasolua kiinnittymästä kohdun limakalvoon ja samalla vaikeuttaa munanjohtimien toimintaa. Jos munanjohdinperäinen vaurio varmistuu, tarvittava hoito on koeputkihedelmöitys (IVF). Vaurioituneiden munajohtimien tulehdusreaktio saattaa heikentää IVF-hoidon tuloksia ja niiden poistamista saatetaan joutua tällöin harkitsemaan.
Kohdun ensiarvio tehdään emättimen kautta suoritettavalla ultraäänitutkimuksella. Sen avulla voidaan tarkastella huolellisesti kohdun rakenteita, kohdun limakalvoa (endometrium) ja munasarjoja. Tutkimuksen avulla voidaan havaita esimerkiksi myoomia, kohdun polyyppeja ja munasarjakystia, jotka voivat joissakin tilanteissa vaatia kirurgista hoitoa.
Osalla potilaista tarvitaan kohdun limakalvon tarkempaa tutkimista. Toistuvat keskenmenot, aiemmat lantion alueen tulehdukset tai ultraäänitutkimuksessa todetut poikkeavuudet voivat olla syy tehdä hysteroskopia eli kohdun tähystys tai kohdun limakalvon koepalanäyte (endometriumin biopsia). Näiden tutkimusten avulla voidaan selvittää mahdollisia lapsettomuuden taustasyitä, arvioida sopivia hoitovaihtoehtoja ja arvioida raskauden mahdollisuutta.
Hysteroskopia voidaan tehdä lääkärin vastaanotolla, mutta useimmiten se tehdään siihen tarkoitetussa toimenpidetilassa (sairaalassa?). Tutkimuksessa kohdunkaulan kautta viedään ohut tähystin, jonka avulla kohtuonteloa voidaan tarkastella näytöltä. Kohtuonteloa arvioidaan rakenteellisten poikkeavuuksien (kuten väliseinä), sekä polyyppien ja myomien suhteen. Lisäksi arvioidaan kohtuontelon laajenemista, jota voivat mm. kiinnikkeet estää. Samalla voidaan ottaa näytteitä kohdun limakalvosta tarkempia tutkimuksia varten. . Näin voidaan sulkea pois esimerkiksi tulehduksia ja immunologisia epätasapainotiloja sekä varmistaa, että hormonaalinen ympäristö on asianmukainen. Hysteroskopian avulla voidaan avata kiinnikkeitä ja poistaa polyyppeja sekä limakalvon alaisia myomia.
Kohdun limakalvon koepalanäyte kroonisen endometriitin, endometrioosin aktiivisuuden tai erilaisten immunologisten poikkeavuuksien selvittämiseksi voidaan usein ottaa myös tavallisen gynekologisen tutkimuksen yhteydessä.
Endometriitti on kohdun limakalvon krooninen tulehdus, joka ei välttämättä aiheuta potilaalle oireita, mutta voi estää alkion kiinnittymisen. Tällaisissa tilanteissa hoitona käytetään antibiootteja.
Munanjohtimien aukioloa tutkitaan munanjohtimien aukiolotutkimuksella eli hysterosalpingosonografialla (HSSG). Tutkimus tehdään hedelmällisyyshoitoihin erikoistuneen gynekologin vastaanotolla kuukautiskierron ensimmäisellä puoliskolla ennen ovulaatiota. Tutkimuksessa munajohtimiin ruiskutetaan kohdun kautta keittosuolaliuosta tai vaahtoavaa kontrastiainetta, joka täyttää kohdunontelon ja munanjohtimet ja kulkeutuu lopuksi vatsaonteloon. Ultraäänitutkimus tehdään samanaikaisesti nesteen ruiskuttamisen kanssa.
Jos tutkimuksessa todetaan läpivirtaus, munanjohtimien voidaan todeta olevan avoimet. Tämä ei kuitenkaan anna täydellistä varmuutta siitä, että niiden toiminta olisi kaikilta osin normaalia sukusolujen ja alkion kuljettamisessa. Terveissä munanjohtimissa on värekarvoja, jotka auttavat siittiöiden ja hedelmöittyneen munasolun kulkua oikeaan suuntaan; värekarvojen toimintaa ei ole mahdollista selvittää.
Selkeässä munajohdinperäisessä hedelmättömyydessä tutkimustulos on poikkeava. Tällainen tilanne voi olla esimerkiksi silloin, kun kulku on estynyt tai todetaan hydrosalpinx eli nesteen täyttämä laajentunut munanjohdin.
Munanjohtimet voivat vaurioitua lantion alueen tulehdusten seurauksena. Nykyisin yleisin aiheuttaja on klamydia. Lisäksi taustalla voi olla endometrioosi tai aiemmat gynekologiset tai vatsan alueen leikkaukset.
