Raskauden onnistumisen yksi edellytys on munasolun kypsyminen ja irtoaminen, eli ovulaatio. Jos näin ei tapahdu luonnostaan, munasolun kypsyminen ja irtoaminen voidaan saada aikaan lääkehoidon avulla. Tällöin puhutaan ovulaation induktiosta eli munarakkulan kypsytyshoidosta.
Ovulaatioinduktiohoidossa hedelmöittyminen yritetään saada tapahtumaan kehon sisällä joko yhdynnän tai inseminaation avulla. Ovulaation induktiota tarvitaan, jos naisen oma kuukautiskierto on normaalista poikkeava tai sitä ei ole lainkaan. Vaikka naisen oma kuukautiskierto toimisi, voidaan hormonihoitoa käyttää tukemaan munarakkulan kehitystä ja munasolun irtoamista.
Ovulaation induktio eli munarakkulan kehityksen tukeminen voi sopia naisille, joilla ovulaatio ei tapahdu säännöllisesti tai puuttuu kokonaan.
Hoito voi olla hyödyllinen, jos:
Tämä hoito on erityisen tehokas silloin, kun ovulaatiohäiriö on ainoa tai selkeästi merkittävin hedelmällisyyteen vaikuttava tekijä. Se ei kuitenkaan sovellu tilanteisiin, joissa ovulaation puuttuminen johtuu munasarjojen vajaatoiminnasta tai voimakkaasti heikentyneestä munasarjavarannosta. Tällöin Ovumian ammattilainen suosittelee sinulle yksilöllisesti jotain muuta hoitovaihtoehtoa.
Ennen hoidon aloittamista jokainen potilas saa yksilöllisen arvion, jossa varmistetaan ovulaation induktion olevan paras ja mielekkäin hoitomuoto.
Ennen hoidon aloittamista on tärkeää selvittää mistä ovulaatiohäiriö johtuu ja voidaanko tilannetta parantaa muilla keinoilla.
Ovulaation induktiossa pyritään saamaan aikaan ovulaatio stimuloimalla munasarjoja hormonilääkityksen avulla. Yleensä tavoitellaan yhden tai kahden munarakkulan kasvua yhtä kuukautiskiertoa kohti. Hoitoon liitetään tilanteen mukaan joko ajoitetut yhdynnät tai hoitokierrossa voidaan tehdä myös inseminaatio.
Ovulaatioinduktiolääkitys voidaan annostella tablettina tai pistoksina ihon alle. Useimmiten voidaan käyttää tablettimuotoista lääkitystä. Pistettävien lääkkeiden käyttö voidaan myös yhdistää tablettihoitoon.
Hoito tablettilääkkeillä on yleensä varsin yksinkertaista. Suomessa yleisimmin käytetyn tabletin vaikuttavana aineena on letrotsoli, joka on aromataasin estäjä. Lääkityksen myötä elimistön estrogeenitaso laskee tilapäisesti, jolloin elimistö reagoi hormonin niukkuuteen lisäten FSH:n eritystä aivolisäkkeestä. Tämä edesauttaa munarakkulan ja sen sisällä olevan munasolun kypsymistä ja valmistautumista ovulaatioon.
Tabletteja otetaan alkukierrossa viiden vuorokauden ajan. Hoidosta on harvoin merkittäviä sivuvaikutuksia. Ovulaatioinduktion etenemistä (munarakkuloiden määrä, kasvu ja kohdun limakalvon paksuus) seurataan ultraäänitutkimuksella, yleensä yksi käynti kierron aikana riittää.
Tarpeen mukaan hoitoon voidaan lisätä pistettävät gonadotropiinilääkkeet. Jos lääkitys toimii oletetusti (1 ovuloituva follikkeli ja limakalvon paksuus on riittävä), nainen voi jatkaa letrozolin käyttöä lääkärin antamien ohjeiden mukaan ilman ultraäänikontrolleja.
On kuitenkin erittäin tärkeää arvioida 1. käyttökerralla, että lääkitys varmasti toimii, sillä muuten sen käyttö on turhaa.
Jos tablettimuotoinen hoito ei riitä, voidaan ovulaatiota stimuloida pistettävillä lääkkeillä. Käytettäessä vain pistettäviä lääkkeitä (gonadotropiinit) hoito aloitetaan kierron päivänä 2-5 antamalla päivittäin pistoksina pientä annosta gonadotropiinihormonia.
Hoidon aikana seurataan hoitovastetta ultraäänitutkimuksin (munarakkuloiden määrä, kasvu ja kohdun limakalvon paksuus) muutaman päivän välein. Tarvittaessa voidaan verinäytteestä tehdä hormonimäärityksiä hoidon aikana, yleensä ultraäänitutkimukset kuitenkin riittävät. Pistoslääkkeet ovat yksinkertaisia käyttää ja neula niissä on hyvin pieni. Hoitajat opastavat lääkevalmisteiden käytön klinikkakäynnillä.
Hoidon huolellinen seuranta parantaa raskaaksi tulon mahdollisuutta ja vähentää mahdollisia riskitekijöitä (monisikiöiset raskaudet). Hoidon onnistumiselle on tärkeää, että yhdynnät tai inseminaatio ajoitetaan munasolun irtoamisen ajankohtaan. Ajoituksessa voidaan käyttää apuna virtsasta tehtävää ovulaatiotestiä (LH-testi).
Jos lapsettomuuteen ei ole tiedossa muita syitä ovulaatiohäiriön lisäksi, on onnistumisen todennäköisyys ovulaation induktiohoidoissa erinomainen. Mikäli ovulaatiota ei saada aikaan tai raskaus ei ole 4–6 kierron aikana alkanut, on syytä harkita muita hoitoja.
Hoidon kesto vaihtelee yksilöllisesti. Monilla naisilla ovulaatio käynnistyy jo ensimmäisten hoitokiertojen aikana, mutta raskauden alkaminen voi viedä 4–6 kiertoa. Jos ovulaatiota ei saada aikaiseksi tai raskaus ei käynnisty tämän ajan kuluessa, lääkäri voi suositella muita hedelmällisyyshoitojen vaihtoehtoja.
Kyllä, ovulaation induktio on turvallinen ja hyvin vakiintunut hoitomenetelmä, kun sitä seurataan lääkärin ohjeiden mukaan. Ultraäänikontrollit varmistavat, että munasarjat reagoivat hoitoon sopivasti ja auttavat vähentämään mahdollisia riskejä, kuten monisikiöraskauden todennäköisyyttä.
Onnistuminen riippuu useista tekijöistä, kuten naisen iästä, yleisestä terveydentilasta ja ovulaatio-ongelman syystä. Jos ovulaation puuttuminen on ainoa hedelmällisyyttä heikentävä tekijä, onnistumismahdollisuudet ovat usein hyvät. Lääkäri arvioi tilanteesi yksilöllisesti ja käy kanssasi läpi juuri sinun mahdollisuutesi hoidon onnistumiseen.
