Raskauden keskeytyminen eli keskenmeno on yleinen varhaisen raskauden komplikaatio. Jopa yksi viidestä naisesta kokee keskenmenon jossain vaiheessa elämäänsä.
Määritelmän mukaan toistuvilla keskenmenoilla tarkoitetaan kahden tai useamman raskauden keskeytymistä. Noin 15 % raskauksista päättyy keskenmenoon ennen yhdeksättä raskausviikkoa. Toistuvat keskenmenot ovat harvinaisempia ja koskettavat noin 1–2 % pareista. Näissä tilanteissa jokainen keskenmeno lisää todennäköisyyttä, että keskenmeno uusiutuu seuraavissa raskauksissa, koska se voi viitata samaan taustatekijään.
Tästä huolimatta onnistuneen seuraavan raskauden todennäköisyys on yleensä hyvä, noin 60–80 %. Jo yksi keskenmeno voi aiheuttaa merkittävää henkistä kuormitusta naiselle ja hänen kumppanilleen, ja toistuvat keskenmenot voivat lisätä toivottomuuden tunnetta.
Vaikka useimmissa tapauksissa toistuvien keskenmenojen syy jää tuntemattomaksi, tutkimuksilla voidaan saada tietoa tulevien raskauksien ennusteesta ja joissakin tilanteissa parantaa onnistuneen raskauden mahdollisuuksia.
Alkion kromosomipoikkeavuudet ovat yleisin toistuvien keskenmenojen syy ja kromosomipoikkeavuudet selittävät noin 50–60 % tapauksista. Osuus kasvaa naisen iän myötä. Poikkeavuudet voivat syntyä alkion muodostumisen aikana ja ne voivat olla peräisin kummalta tahansa vanhemmalta.
Valtaosa keskenmenoista johtuu alkion kromosomien lukumäärän poikkeavuuksista. Näin voi käydä, jos siittiössä ja/tai munasolussa ei ole oikeaa kromosomimäärää. Kromosomipoikkeavuuksien todennäköisyys kasvaa äidin iän myötä. 40 ikävuoden jälkeen 78 % alkioista on kromosomistoltaan poikkeavia.
Naisella on syntyessään kaikki munasolut, joita hänellä koskaan tulee olemaan ja munasolut ikääntyvät ajan myötä muun kehon mukana. Iän karttuessa myös riski kasvaa, että munasolun kromosomit eivät jakaudu oikein hedelmöityksen aikana. Tämä voi johtaa aneuploidiaan, jossa alkiolla on poikkeava määrä kromosomeja (liikaa tai liian vähän). Downin oireyhtymä on yksi esimerkki tästä.
Keskenmenon riski kasvaa iän myötä:
Myös sikiön kromosomit voivat olla poikkeavat, vaikka vanhempien kromosomit olisivat normaalit. Jos toisella vanhemmista on kromosomipoikkeavuus, se kuitenkin lisää sikiön kromosomipoikkeavuuksien riskiä.
Noin 4 %:lla pareista, joilla on toistuvia keskenmenoja, todetaan kromosomipoikkeavuus toisella vanhemmalla. Kyse voi olla kromosomin osan puuttumisesta tai ylimääräisestä osasta. Poikkeavuutta kantavalla vanhemmalla perimä on usein tasapainoinen, jolloin hän itse on terve. Poikkeavuus voi kuitenkin siirtyä alkiolle epätasapainoisena, mikä voi johtaa keskenmenoon.
Vanhempien karyotyypin tutkiminen
Karyotyyppi tutkitaan verikokeella, jossa tarkastellaan solujen kromosomien kokoa, muotoa ja lukumäärää (yhteensä 46 kromosomia, järjestäytyneenä 23 pariksi) merkittävien geneettisten poikkeavuuksien tunnistamiseksi. Normaali tulos sisältää 22 paria autosomeja ja kaksi sukupuolikromosomia (XX tai XY).
Tutkimusta suositellaan molemmille vanhemmille. Sen avulla voidaan arvioida tulevien keskenmenojen riskiä, vaikka se ei välttämättä paljasta jo tapahtuneen keskenmenon tarkkaa syytä.
Sikiön karyotyypin tutkiminen
Keskenmenon yhteydessä voidaan myös selvittää mahdollinen geneettinen syy.
Hiljattain todetun keskenmenon syyn selvittämiseksi voidaan tehdä sikiön karyotyypitys. Jos tutkimuksissa sikiöllä todetaan geneettinen poikkeavuus, se voi selittää kyseisen keskenmenon syyn, mutta ei välttämättä aiempia keskenmenoja.
Potilaan verikokeella voidaan määrittää kehittymättömän alkion karyotyyppi. Kun alkion kiinnittyminen on tapahtunut, alkion DNA:ta voidaan havaita äidin veressä. Tämän ansiosta tutkimus voidaan tehdä myös keskenmenon jälkeen, kuitenkin vain varsin lyhyen aikaa keskenmenon jälkeen.
Geneettisistä muutoksista johtuvien toistuvien keskenmenojen suositeltu hoito on koeputkihedelmöitys (IVF), jossa alkioille tehdään geneettinen tutkimus (PGT). Tällöin kohtuun siirretään vain kromosomistoltaan normaaleiksi todetut alkiot.
Korkea siittiöiden DNA-fragmentaatio liittyy vahvasti toistuviin keskenmenoihin. Se voi usein aiheuttaa varhaisen keskenmenon, koska alkio ei pysty korjaamaan siittiöperäisiä DNA-vaurioita. Vaikka tavanomainen siemennestenäyte voi näyttää normaalilta, korkea DNA-fragmentaation taso voi heikentää alkion kehitystä.
Oksidatiivinen stressi, tupakointi, ylipaino, kiveskohjut sekä miehen ikääntyminen ovat keskeisiä tekijöitä, jotka lisäävät DNA-vaurioiden todennäköisyyttä.
Laboratoriotutkimuksissa siittiöitä analysoidaan erityisillä menetelmillä, joilla määritetään fragmentoituneen DNA:n osuus. Tätä kuvaa DNA-fragmentaationindeksi (DFI).
Keskeisiä toimenpiteitä ovat:
Keskenmeno on tavallista, sitä esiintyy noin 10 %:ssa kliinisesti todetuista raskauksista. Yleisin syy keskenmenoon on alkion kromosomipoikkeavuudet, jotka syntyvät yleensä sattumalta hedelmöityksen ja alkion varhaiskehityksen aikana.
Kyllä. Keskenmenon todennäköisyys kasvaa iän myötä, pääasiassa siksi, että kromosomipoikkeavuuksien riski lisääntyy.
Useimmissa tapauksissa kyllä. Yksittäinen keskenmeno ei tarkoita, ettet voisi tulla uudelleen raskaaksi. Monet keskenmenot ovat yksittäisiä sattumia, jotka liittyvät kromosomimuutoksiin ja useimmilla seuraava raskaus etenee onnistuneesti.
