Miten voin selvittää, tapahtuuko ovulaatio?
Ovulaation ja munasolun laadun merkitys hedelmällisyyteen:
Jos potilaalla on normaalit, säännölliset kuukautiskierrrot, yleensä oletetaan, että ovulaatio tapahtuu. Jos kuukautiskierrossa on muutoksia, esimerkiksi jos kuukautiset viivästyvät tai ovat epäsäännölliset, taustalla voi olla ovulaatiohäiriö. Ultraäänitutkimus ja hormonitutkimukset voivat auttaa lääkäriä diagnoosin tekemisessä.
Munasarjojen monirakkulaoireyhtymä (PCOS)
Munasarjojen monirakkulaoireyhtymän yksityiskohdista riippuen hoito suunnitellaan yksilöllisesti. Jos potilaalla on ylipainoa, ensimmäinen askel on elintapamuutokset ja erityisesti ruokavalioon liittyvät muutokset. Muutoin ensilinjan hoito on munasolun kypsytyshoito eli ovulaation induktio, joka useimmiten tehdään letrotsolilla. Hoitovastetta arvioidaan ultraäänitutkimuksella ja ovulaatiota voidaan seurata lisäksi virtsan ovulaatiotestillä. Toisinaan käytetään irrotuspistosta ovulaation varmistamiseksi ja/tai ajoittamiseksi (ihmisen koriongonadotropiini; hCG). Vaihtoehtoisena hoitona ovulaatio voidaan indusoida ihon alle annosteltavilla FSH-injektioilla (follikkelia stimuloiva hormoni). Tällöin munarakkuloiden eli follikkelien kehitystä seurataan ultraäänitutkimuksella. Yhdyntä tai tarvittaessa inseminaatio ajoitetaan ovulaation ajankohtaan.
Tämä tila johtuu aivolisäkkeen liiallisesta prolaktiinin erityksestä. Prolaktiini vastaa maidontuotannosta, ja sen vaikutuksesta potilas voi olla anovulatorisessa tilassa, samankaltaisesti kuin imetyksen aikana. Hyperprolaktinemiaa voidaan hoitaa lääkityksellä, jonka pitäisi mahdollistaa myös ovulaatiot. Jos prolaktiinipitoisuus on selvästi koholla, aivolisäke on syytä arvioida perusteellisesti kuvantamistutkimuksilla.
On tärkeää huomioida, että yli 35-vuotiailla naisilla munasarjareservi alkaa vähentyä selvästi. Arvioiden mukaan tässä iässä jäljellä on enää noin 10 % munasoluista.
Ikä vaikuttaa merkittävästi munasolujen laatuun, tässä muutoksessa on vain vähän yksilöllisyyttä. Munasarjojen reservi vähenee iän myötä. Reservi on kuitenkin hyvin yksilöllinen, eikä se aina vastaa naisen ikävuosia. Toisin kuin miehillä, joilla siittiöitä muodostuu läpi elämän, naiselle ei munasoluja tule mistään lisää, vaan vuosien kuluessa laadukkaiden, normaaliin raskauteen johtavien munasolujen määrä vähenee luonnollisesti.
Munasarjojen reserviä voidaan arvioida emättimen kautta tehtävällä ultraäänitutkimuksella, jossa lasketaan antraalifollikkelit (AFC) sekä mittaamalla verinäytteestä anti-Müller hormonin (AMH) pitoisuus. AMH voidaan mitata missä tahansa vaiheessa munasarjojen kiertoa. Mitattua AMH-arvoa verrataan ikäkohtaisiin viitearvoihin.
AMH (anti-Müller hormoni) erittyy munasarjojen preantraalisista ja pienistä antraalisista follikkeleista. Kaikkia näitä pieniä follikkeleita ei pystytä luotettavasti arvioimaan ultraäänellä. Yleisin syy AMH:n mittaamiseen on munasarjojen toiminnallisen reservin arviointi.
AMH-määritystä voidaan käyttää silloin, kun epäillään heikentynyttä munasarjareserviä ja äärimmäisessä tapauksessa ennenaikaista munasarjojen vajaatoimintaa. Menopaussissa AMH-arvo laskee mittaamattoman matalaksi. Vastaavasti Munasarjojen monirakkulaoireyhtymä (PCOS) AMH-arvo on selvästi koholla.
AMH-taso ei suoraan kuvaa naisen hedelmällisyyttä. Kuitenkin lapsettomuustutkimuksissa munasarjojen hormonistimulaatiossa käytettävien lääkkeiden annostusta voidaan suunnitella AMH-arvon perusteella. Matala arvo kertoo merkittävästä riskistä, että munasarjat eivät reagoi hyvin hormonistimulaatioon IVF-hoidossa. Vaikka FSH-annos olisi suuri, toivottua follikkelikasvua ja toivottua hedelmöitykseen saatavien munasolujen määrää ei todennäköisesti saavuteta.
AMH-taso ei kuvaa munasolujen laatua, joka riippuu ensisijaisesti naisen iästä. Pelkkää AMH-arvoa ei voida käyttää luotettavasti naisen hedelmällisyyden arviointiin.
AMH-arvo riippuu merkittävästi iästä, ja tulkinnan tulee aina perustua potilaan ikään. Arvo laskee iän myötä yksilöllisesti.
