Raskauden onnistumisen yksi edellytys on munasolun kypsyminen ja irtoaminen, eli ovulaatio. Jos näin ei tapahdu luonnostaan, munasolun kypsyminen ja irtoaminen voidaan saada aikaan lääkehoidonavulla. Tällöin puhutaan ovulaatioinduktiosta eli munarakkulan kypsytyshoidosta. Ovulaatioinduktiohoidossa hedelmöittyminen yritetään saada tapahtumaan kehon sisällä joko yhdynnän tai inseminaationavulla. Ovulaation induktiota tarvitaan, jos naisen oma kuukautiskierto on normaalista poikkeava tai sitä ei ole lainkaan. Vaikka naisen oma kuukautiskierto toimisi, voidaan hormonihoitoa käyttää tukemaanfollikkelin kehitystä ja munasolun irtoamista.
Ennen hoidon aloittamista on tärkeää pyrkiä selvittämään, mistä ovulaatiohäiriössä on kyse ja voidaanko tilannetta mahdollisesti parantaa myös muilla keinoilla. Munasarjojen monirakkulaoireyhtymä (Polycystic ovary syndrome eli PCOS) on yleinen ovulaatiohäiriön syy. Mahdollinen kilpirauhasen sairaus, kuten hypotyreoosi tai hypertyreoosi, on syytä tunnistaa ja hoitaa, samoin harvinaisemmat aivolisäkkeen toimintaan liittyvät sairaudet. Myös vaikea paino-ongelma, eli ali- tai ylipaino, tai liiallinen liikunta suhteessa ravintoon voivat aiheuttaa ovulaatiohäiriöitä. Lisäksi naisten ikääntyessä, erityisesti 35 vuoden iän jälkeen, ovulaatioiden määrä ja munasolujen laatu voivat heiketä, mikä vaikeuttaa raskaaksi tulemista. Mikäli kyseessä on munasarjaperäinen häiriö, lääkehoidosta ei välttämättä ole lainkaan hyötyä.
Ovulaation induktiossa pyritään saamaan aikaan ovulaatio stimuloimalla munasarjoja hormonilääkityksen avulla. Yleensä tavoitellaan yhden tai kahden munarakkulan kasvua yhtä kuukautiskiertoa kohti. Hoitoon liitetään yksilöllisen tilanteen mukaan joko ajoitetut yhdynnät tai hoitokierrossa voidaan tehdä myös inseminaatio. Ovulaatioinduktiolääkitys voidaan annostella tablettina tai pistoksina ihon alle. Useimmiten voidaan käyttää tablettimuotoista lääkitystä.
Hoito tablettilääkkeillä on yleensä varsin yksinkertaista. Virossa yleisimmin käytetyn tabletin vaikuttavana aineena on letrotsoli, joka on aromataasin estäjä. Lääkityksen myötä elimistön estrogeenitaso laskeetilapäisesti, jolloin elimistö reagoi hormonin niukkuuteen ja lisää estrogeenin tuotantoa kypsyttämällä follikkelia, samalla follikkelin sisällä oleva munasolu kypsyy ja valmistautuu ovuloitumiseen. Tablettejaotetaan alkukierrossa viiden vuorokauden ajan. Hoidosta on harvoin merkittäviä sivuvaikutuksia. Ovulaatioinduktion etenemistä (munarakkuloiden määrä, kasvu ja kohdun limakalvon paksuus) seurataanultraäänitutkimuksella, yleensä 1 käynti kierron aikana riittää. Tarpeen mukaan hoitoon voidaan lisätä pistettävät gonadotropiinilääkkeet. Jos lääkitys toimii oletetusti (1 ovuloituva follikkeli ja limakalvonpaksuus on riittävä), nainen voi jatkaa letrozolin käyttöä lääkärin antamien ohjeiden mukaan ilman ultraäänikontrolleja. On kuitenkin erittäin tärkeää arvioida 1. käyttökerralla, että lääkitys varmasti toimii, sillämuuten sen käyttö olisi turhaa.
Jos tablettimuotoinen hoito ei riitä, voidaan ovulaatiota stimuloida pistettävillä lääkkeillä. Käytettäessä vain pistettäviä lääkkeitä (gonadotropiinit) hoito aloitetaan kierron päivänä 2-5 antamalla päivittäinpistoksina pientä annosta gonadotropiinihormonia. Hoidon aikana seurataan hoitovastetta ultraäänitutkimuksin (munarakkuloiden määrä, kasvu ja kohdun limakalvon paksuus) muutaman päivän välein. Tarvittaessa voidaan verinäytteestä tehdä hormonimäärityksiä hoidon aikana, yleensä ultraäänitutkimukset kuitenkin riittävät. Pistoslääkkeet ovat yksinkertaisia käyttää ja neula niissä on hyvin pieni. Hoitajatopastavat lääkevalmisteiden käytön klinikalla tarkkaan.
Careful monitoring during ovulation induction increases the chances of pregnancy and reduces the risk of complications (multiple pregnancies). For best results, intercourse or insemination should be timed around ovulation. Ovulation can be detected with an at-home urine ovulation test (LH test).
If ovulation is the only factor affecting fertility, the chances of success are very high.
If ovulation cannot be achieved or pregnancy has not occurred after 4–6 cycles, other fertility treatments may be considered.
